Synteettisen kumin salaisuus on sen molekyyliketjurakenne: kaksi kovaa päätä (styreeni) sekä joustava, pehmeämpi, kumimainen keskiosa (butadieeni). Rakenne on siis: Styreeni – Butadieeni – Styreeni = SBS. Se näyttää hieman hyppynarulta, jossa on ylipitkät kahvat. Parasta on, että tämän hyppynarun voi räätälöidä, joten voit helposti selvitä mistä tahansa haasteesta sen avulla.
Kova vai pehmeä? Pysy joustavana
The science behind tapes, Adhesive tape components
Synteettisellä kumilla on ainutlaatuinen molekyylirakenne – se sopii täydellisesti teipin kehittämiseen. Synteettisen kumin ominaisuuksien lyhyt esittely ja vastaus kysymykseen: mitä on synteettinen kumi?
Synteettisen kumiliiman kemiallisessa rakenteessa on kaksi kovaa päätä ja joustava keskiosa. Kemistit sanoisivat: styreeni – butadieeni – styreeni tai lyhyesti "SBS"
"Hyppynaru" kaikkiin tilaisuuksiin
Kovien päiden ja keskiosan suhde määrittää, kuinka voimakas tai kiinteä synteettinen kumi on – ja lopulta, miten liikkuvaa tai pehmeää teipin liima-aine on. Styreenipään osuus määrittää liima-aineen yhtenäisyyden (sisäinen lujuus). Kumimainen keskiosan osuus määrää tarttumiskyvyn. Synteettisellä kumilla ei sinänsä ole mitään liimaominaisuuksia. Jotta siitä saadaan paineherkkää liima, siihen on lisättävä tarttuvia hartseja. Toisin kuin luonnon kumipolymeerit, synteettinen kumipolymeeri on pituudeltaan ja molekyylipainoltaan pieni.
Molekyyliketjun joustava keskiosa, jota kutsutaan myös elastomeeriksi, kestää ikääntymistä paremmin kuin sen luonnollinen vastine. Synteettistä kumia on ollut 1960-luvulta lähtien. Sitä kuvataan yleensä kirjainyhdistelmillä, kuten SBC (styreeniblokkikopolymeeri), SBS (styreeni-buteeni-styreeni), SIS (styreeni-isopreeni-styreeni), SEBS (styreeni-eteeni-buteeni-styreeni) tai sulateliiman nimellä (jälkimmäinen on saatavilla myös luonnonkumi- ja akrylaattipohjaisena).
Synteettisen kumin ominaisuudet
Synteettisen kumin erityispiirteitä on sen korkea kiinnittyvyys. Se tarkoittaa, että synteettistä kumia sisältävä teippi tarttuu hyvin moniin pintoihin – myös pintaenergialtaan mataliin pintoihin. Lisäksi sillä on ainutlaatuinen leikkauslujuus: se ei liu'u pinnalla sivuttaisessa kuormituksessa.
Edut ja haitat
Synteettisille kumiliimoille on yhteistä suhteellisen alhainen adheesio ja koheesio noin yli 40 °C:n lämpötiloissa. Ne kestävät ikääntymistä huonommin kuin muut liima-ainekomponentit mutta paremmin kuin luonnonkumi. Ne sopivat huonommin UV-säteilyaltistukseen, mutta tätä voidaan kompensoida lisäämällä stabilointiaineita.
Jatkosteipiltä vaaditaan suurta tarttuvuutta. Sen pohjana ovat siksi usein synteettiset kumiliimat. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös akryyliliimoja.
Kemiallisessa rakenteessa näkyy kumimatriisi (harmaa), joka on tarttuva ja elastinen. Polystyreenialueet (sininen) takaavat koheesion ja repäisylujuuden.
Edut ovat selvästi suuremmat kuin haitat. Ensinnäkin sen tarttuvuus on hyvä, eli se on tahmea eikä millään tavalla luonnontuotetta huonompi. Lisäksi erinomainen peel-adheesio on yksi synteettisen kumin tärkeimmistä ominaisuuksista: teippi tarttuu hyvin vaikeisiin ja normaaleihin, ei-polaarisiin ja polaarisiin pintoihin.
Molekyylitasolla "hyppynarua" voidaan jatkuvasti säätää eri tarpeisiin, joten se sopii useisiin käyttökohteisiin: jäykistä ja kiinteistä pehmeisiin ja joustaviin. Esimerkiksi tunnettu tesa Powerstrips® sisältää myös synteettistä kumiliimaa. Se on myös mahdollista päällystää läpinäkyvällä kalvolla, toisin kuin luonnonkumi. Lisäksi synteettisen kumin tuotanto sallii nopeat prosessit, mikä alentaa tuotantokustannuksia (esim. laatikkojen sulkeminen).
1 / 1
